Kohti arkea

Elokuu on taas täällä

ja orientoituminen arkeen saa alkaa.

Mies lähti työmaalle maanantaina,

ja minäkin poikkesin omallani.
Tylsän värinen päiväkirja
alkoi tökkimään oikein kunnolla.
Otin esiin virkkuukoukun ja lankoja,
katsotaan onnistuuko tuunaus...

Kesäloma on soljunut sormien läpi

lähes huomaamatta.

Pää odottaa vielä kesäkelejä,

vaikka onhan niitä kauniitakin päiviä ollut.

Kukat ovat kukkineet sateessakin.

Tältä kesälomalta olen jäänyt eniten kaipaamaan

lämpimiä keinussamakailukelejä

ja lämpimiä pitkiä kesäiltoja

mökkirannassa ja omalla terassilla.
Onneksi tämä viimeinen viikko näyttää hyvältä!

Mutta näillä mennään,

mitä on saatu.

Takkatuli on lämmittänyt tarvittaessa,

ja loma on joka tapauksessa aina lomaa,

keleistä riippumatta.

Vaikka kesä on soljunut sormien läpi nopeasti,

lankaa niiden sormien läpi on soljunut melko hitaasti.

Tosin kotiinpäin on tullut uutta lankaa,
sekä Suomesta että Tanskasta -
joten lankalaihis on melko lailla paljon plussan puolella...

Maalla poikkesin paikalliseen kauppaan,
jossa myydään kaikenlaista muuta,
muttei ruokaa.

Siellä oli jäljellä kaksi kerää
vanhaa ruosteenpunaista seiskaveikkaa.
Se on täydellinen väri yhteen
vielä salaiseen projektiini,
joten mukaanhan ne oli otettava.


Viimeiselle lomaviikonlopulle
onkin mukavaa odotettavissa,
sillä aion mennä
vanhan ajan markkinoille
Isoonkyröön.

Noilla markkinoilla olen
käynyt monena vuonna,
ja parista viime kerrasta olen kertonut
täällä neulomossanikin.
Kurkkaapas tänne ja tänne,
jos et tiedä, mistä on kyse.

Onko joku muu tulossa?