Suomalainen kansallispuku täytti tänä vuonna 130 vuotta.
Kansallispuvut ovat olleet paljon esillä,
ja kansallispukujen tuuletuspiknikkejä järjestettiin monella paikkakunnalla.
Niistä sain lukea sekä omien Facebook-kavareideni päivityksistä,
että muutamasta blogista.
AnniKainen tuuletti Kuortaneen pukua,
ja samanlainen puku on minullakin.
ja samanlainen puku on minullakin.
Tuota kaunista pukua AnniKainen on esitellyt blogissaan jo aiemminkin.
Tässä Kuortaneen puku minun ylläni 90-luvun alkupuolella.
Tässä Kuortaneen puku minun ylläni 90-luvun alkupuolella.
Minä en tuuletuksiin voinut osallistua,
sillä oma pukuni on ilmeisesti kutistunut pesussa.
sillä oma pukuni on ilmeisesti kutistunut pesussa.
Ainakaan se ei mahdu päälleni mukavasti.
Sillä voin ylpeillä, että vyötäröltä se menisi kiinni,
mutta rintojen kohdalta ei ;-)
Tuulettelinpa kuitenkin pukuani auringossa.
Tuulettelinpa kuitenkin pukuani auringossa.
Lauloin kouluikäisenä kuusi vuotta nuorisokuorossa,
ja meillä oli usein esiintymisasuna kansallispuvut.
Sain silloin lainaksi tätini Kuortaneen puvun.
Tätini puvussaan kolmas vasemmalta.
ja meillä oli usein esiintymisasuna kansallispuvut.
Sain silloin lainaksi tätini Kuortaneen puvun.
Tätini puvussaan kolmas vasemmalta.
Äitini innostui sitten jossain vaiheessa ajatuksesta,
että minulle hankittaisiin oma kansallispuku.
Kuortaneen puku oli luonnollinen valinta,
sillä sukuni on Kuortaneelta lähtöisin.
Kuortaneen puku ei ole virallinen kansallispuku,
vaan ns. kuoropuku,
kuten naapuripitäjä Alavuden pukukin.
Nämä kaksi pukua ovat hyvin samankaltaiset väritykseltään.
vaan ns. kuoropuku,
kuten naapuripitäjä Alavuden pukukin.
Nämä kaksi pukua ovat hyvin samankaltaiset väritykseltään.
Kuortaneen puvun on suunnitellut Armi Klemetti,
joka oli säveltäjä ja kuoronjohtaja Heikki Klemetin puoliso.
He viettivät kesiä Heikin syntymäpaikkakunnalla Kuortaneella.
Kuvassa heidän kesäkotinsa Heliä,
jossa toimii nykyään Klemetti-museo.
Armi johti kuoroa nimeltä Kuortaneen laulajat.
Kun kuoro tarvitsi esiintymisasun,
alkoi Armi Klemetti suunnitella sellaista.
Hän kierteli Kuortaneella haastattelemassa ihmisiä,
kyseli perinteisistä puvuista ja piirsi luonnoksia.
Valmis puku oli samanlainen,
jollaista oli joskus Kuortaneella käytetty.
Historiallisia todisteita vanhasta puvusta ei kuitenkaan ole.
Sen takia pukua ei ole hyväksytty viralliseksi kansallispuvuksi.
Kuortaneen puku oli ensimmäistä kertaa julkisesti käytössä
Helsingin laulujuhlilla vuonna 1931.
Nämä tiedot sain selville lehtileikkeestä,
joka on tallessa äidilläni.
Artikkeli on ilmestynyt Kuortaneen joululehdessä,
Kuurtanes-seuran joulussa vuonna 1983.
Hienoa, että tämä artikkeli oli tallella,
ja skannasin sen oitis itselleni talteen.
Tästä kaikesta kansallispukuinnostuksesta seurasi se,
että kun ei kerran oma puku sopivut päälle,
päätin tehdä itselleni puvun idealla villasukat.
Etsiskelin aikani sopivia lankoja ja kypsyttelin ideaa päässäni.
Lopulta löysin tällaisen satsin lankaa Lentävässä Lapasessa käydessäni.
Näissä oli lähes täydelliset värit,
vaikka sininen onkin hieman liian kirkas.
Sininen on Gründlin Hot Socks Fashionia,
muut värit nelisäikeistä Schachenmayrin Regia-sukkalankaa.
Myös tämä kesäinen löytö vanhaa seiskaveikkaa
päässee kansallispukusukkiin tai -lapasiin aikanaan.
Mietin mallia mielessäni kauan, useamman kuukauden.
Heti aluksi ole selvää, että varsi on tehtävä poikittain tasona,
jos haluan siihen samanlaiset pystyraidat kuin kansallispukuni hameosassa.
Kolmen värin kirjoneule ei olisi minun juttuni!
Tein siis tasona raidallisen kappaleen,
ja hameosan laskoksia jäljittelin tekemällä vuoroin sileää oikeaa ja sileää nurjaa.
Varren yläosan joustin tuli ainanurjalla neuleella.
Lisäksi tein jokaiseen raitaan lyhennetyin kerroksin levennyskiilat,
jotta se sopii paremmin pohkeeni ympärille.
Lopuksi ompelin aloitus- ja lopetusreunan yhteen.
Tässä varsi valmiina jalassani.
Sitten poimin varren alaosasta silmukat neljälle puikolle,
ja jatkoin teräosan ihan perinteiseen perussukan tapaan.
Puvun helmaosan oransseissa raidoissa olevan kuvion
piirsin ruutupaperille suoraan puvusta mallia katsomalla.
Muokkasin siitä eri kokoisia versioista,
ja päädyin tekemään yhden suuren kuvion jalkaterän päälle keskelle.
Sukan pohjan tein yksinkertaisista pilkuista,
yksi silmukka kummallakin värillä vuorotellen.
![]()
Lankaa meni 70 grammaa.
Mustaa jäi 50 gramman kerästä vain 10 grammaa jälkelle,
oranssia vähän enemmän.
Sinistä tarvittiin vain kahteen pystyraitaan,
ja beigeä kirjoneulekuvioon.
joka oli säveltäjä ja kuoronjohtaja Heikki Klemetin puoliso.
He viettivät kesiä Heikin syntymäpaikkakunnalla Kuortaneella.
Kuvassa heidän kesäkotinsa Heliä,
jossa toimii nykyään Klemetti-museo.
Kun kuoro tarvitsi esiintymisasun,
alkoi Armi Klemetti suunnitella sellaista.
Hän kierteli Kuortaneella haastattelemassa ihmisiä,
kyseli perinteisistä puvuista ja piirsi luonnoksia.
Valmis puku oli samanlainen,
jollaista oli joskus Kuortaneella käytetty.
Historiallisia todisteita vanhasta puvusta ei kuitenkaan ole.
Sen takia pukua ei ole hyväksytty viralliseksi kansallispuvuksi.
Kuortaneen puku oli ensimmäistä kertaa julkisesti käytössä
Helsingin laulujuhlilla vuonna 1931.
Nämä tiedot sain selville lehtileikkeestä,
joka on tallessa äidilläni.
Artikkeli on ilmestynyt Kuortaneen joululehdessä,
Kuurtanes-seuran joulussa vuonna 1983.
Hienoa, että tämä artikkeli oli tallella,
ja skannasin sen oitis itselleni talteen.
Tässä Armi Klemetin oma puku,
joka on näytillä Kuortaneen Klemetti-museossa.
joka on näytillä Kuortaneen Klemetti-museossa.
Armin puku löytyy Klemettimuseon Armilasta,
joka oli Armin oma mökki.
Eihän vaimo saanut häiritä säveltäjää työssään,
joten hän sai viettää aikaa omassa mökissään.
joten hän sai viettää aikaa omassa mökissään.
Tästä kaikesta kansallispukuinnostuksesta seurasi se,
että kun ei kerran oma puku sopivut päälle,
päätin tehdä itselleni puvun idealla villasukat.
Etsiskelin aikani sopivia lankoja ja kypsyttelin ideaa päässäni.
Lopulta löysin tällaisen satsin lankaa Lentävässä Lapasessa käydessäni.
Näissä oli lähes täydelliset värit,
vaikka sininen onkin hieman liian kirkas.
Sininen on Gründlin Hot Socks Fashionia,
muut värit nelisäikeistä Schachenmayrin Regia-sukkalankaa.
Myös tämä kesäinen löytö vanhaa seiskaveikkaa
päässee kansallispukusukkiin tai -lapasiin aikanaan.
Mietin mallia mielessäni kauan, useamman kuukauden.
Heti aluksi ole selvää, että varsi on tehtävä poikittain tasona,
jos haluan siihen samanlaiset pystyraidat kuin kansallispukuni hameosassa.
Kolmen värin kirjoneule ei olisi minun juttuni!
Tein siis tasona raidallisen kappaleen,
ja hameosan laskoksia jäljittelin tekemällä vuoroin sileää oikeaa ja sileää nurjaa.
Varren yläosan joustin tuli ainanurjalla neuleella.
Lisäksi tein jokaiseen raitaan lyhennetyin kerroksin levennyskiilat,
jotta se sopii paremmin pohkeeni ympärille.
Lopuksi ompelin aloitus- ja lopetusreunan yhteen.
Tässä varsi valmiina jalassani.
Sitten poimin varren alaosasta silmukat neljälle puikolle,
ja jatkoin teräosan ihan perinteiseen perussukan tapaan.
Puvun helmaosan oransseissa raidoissa olevan kuvion
piirsin ruutupaperille suoraan puvusta mallia katsomalla.
Muokkasin siitä eri kokoisia versioista,
ja päädyin tekemään yhden suuren kuvion jalkaterän päälle keskelle.
Sukan pohjan tein yksinkertaisista pilkuista,
yksi silmukka kummallakin värillä vuorotellen.
Sukan kantapään ja kärjen tein mustalla,
ja lopputulos oli omasta mielestäni jokseenkin täydellisen onnistunut.
Nyt on kansallispuku taipunut sukiksi.
Mustaa jäi 50 gramman kerästä vain 10 grammaa jälkelle,
oranssia vähän enemmän.
Sinistä tarvittiin vain kahteen pystyraitaan,
ja beigeä kirjoneulekuvioon.
Tätä aurinkoista päivää
ja kesäistä tunnelmaa muistelen taatusti
tulevana talvena.
Seuraavaksi ajattelin tehdä samalla
idealla lapaset.
Saatan myös kokeilla sukkia paksummasta langasta,
sillä ainakin Maijasta löytyy jonkinlaista sopivaa
oranssia ja sinistä.
Jos kiinnostuit ohjeesta,
laita minulle sähköpostia,
niin laitan tulemaan.